Käteisviljelyssä viljelykasveja kasvatetaan myyntitarkoituksiin tai voiton ansaitsemiseksi. Tämä Gardenerdy-artikkeli antaa sinulle käsityksen tämäntyyppisestä maataloudesta sekä sen eduista ja haitoista.
Tiesitkö?
Vuonna 1973 amerikkalainen keksijä Eli Whitney keksi puuvillan ginin, joka edisti suuresti puuvillan menestystä käteisviljelyssä.
Mikä on käteisviljely?
Käteisviljelyllä tarkoitetaan sellaista maatalouden tyyppiä, jossa viljelykasveja kasvatetaan myyntitarkoituksiin tai voiton tuottamiseksi toimeentulon tai vaihtokaupan sijaan. Sitä kutsutaan myös kaupalliseksi viljelyksi tai käteisviljelyksi.
Yksinkertaisemmin sanoen, viljelijät tekevät käteisviljelyn ansaitakseen rahaa vastineeksi ravinnolle tai perheen vaatimusten täyttämiseksi. Lisäksi seuraavalle viljelyyn liittyvälle toiminnalle tarvitaan ylimääräinen voitto. Eli viljelijöiden on lainattava rahaa pankeilta siementen ostamiseksi istutettaviksi. Sitten, markkinoiden hintojen noususta riippuen, he myyvät korjatut sadot. Tällä tavoin he voivat maksaa lainansa takaisin vasta viljelykasvien myynnin jälkeen.
Käytetyt viljelymenetelmät vaihtelevat maanviljelijöiden ja maiden välillä. Toisin sanoen kehitysmaiden perinteiset viljelijät käyttävät tottuneita viljelytekniikoita. Kehittyneemmissä maissa käytetään intensiivistä viljelyä ja koneellistettuja viljelytekniikoita.
On havaittu, että aikaisempina aikoina kassakasvit olivat pieni mutta kriittinen osa maatilan kokonaistuotantoa. Nyt, enimmäkseen kehittyneissä maissa, käteisviljelykasvien viljelyn tarkoitus on ansaita tuloja.
Lisäksi kasvien hinta riippuu kysynnästä ja tarjonnasta kehittyneemmissä maissa, toimittajina vähiten kehittyneet maat.
Käteisrahan kustannukset määräytyvät pääasiassa hyödykemarkkinoilla, joilla on maailmanlaajuinen laajuus. Rahtihinnoista ja paikallisesta kysynnästä ja tarjonnasta riippuen kuitenkin olisi joitain vaihteluita.
Ilmasto on tekijä, joka päättää kassakasvien kasvun. Toisin sanoen viljan, hedelmäpuiden ja perunoiden kasvua tukevat lauhkeat ilmasto-olosuhteet, kun taas riisi, soija jne. Tulevat subtrooppisesta ilmastosta ja sokeriruoko, kaakao jne. Trooppisesta ilmastosta.
Edut
► Kassaviljelyä pidetään tarkkana menetelmänä, jonka on osoitettu tuottavan kohtuuhintaisia ruokia suurina määrinä.
► Se on kannattavaa viljelijöille ja toimii heidän ravintonsa lähteenä.
► Se tarjoaa työpaikkoja käteissadon jalostettavaksi ja edistää talouden monipuolistamista.
► Se ansaitsee tuloja hallitukselle.
Haitat
► Seurataan yksiviljelyä tai kielikampelaa, jolloin yksi maa kasvatetaan vuosittain samalla maalla. Tästä johtuen tiettyjen ruokakasvien tuotanto voi olla rajoitettua.
► Lisäksi yksiviljelyn jatkuva käyttö on liitetty maaperän huonontumiseen tai maaperän laadun heikkenemiseen, mikä johtaa edelleen tuholaisten ja tauteja aiheuttavien taudinaiheuttajien kasvuun. Tämän lopputulos voi olla myös massanälkää, joka johtuu tietyn sadon laajasta tuhoutumisesta.
► Käteisviljely voi osoittautua hyödylliseksi vain niille viljelijöille, joilla on elintarviketurva ja joilla on muita tarvittavia tuotantopanoksia ja tuloja, kun taas pienviljelijöillä saattaa olla rajoituksia.
Esimerkkejä kassakasveista
► Vehnä, ruis, maissi, kaura, ohra, rypsi, sinappi, perunat, riisi, hirssi, omenat, appelsiinit, kirsikat, kahvi, puuvilla, mansikat, vadelmat, soijapavut, tee jne. Ovat yleisiä esimerkkejä kassakasveista .
► Tunnettu maailmanlaajuinen käteissato on kookospähkinä, ja sitä viljellään yli 80 maassa, joissa on kasvulle sopiva ilmasto. Kookosta ja sen johdannaisia käytetään laajalti ruoanlaitossa sekä saippuoiden ja kosmetiikan valmistuksessa.
► Jatropha curcas on esimerkki käteissadosta. Sitä käytetään biopolttoaineiden tuotantoon.
► Mustamarkkinoilla tuotetaan myös kassa-, kannabis- ja oopiumunikon kaltaisia kasveja.
Käteisviljely Vs. Talousviljely
► Omaehtoinen viljely eroaa käteisviljelystä, koska kasvien viljely tapahtuu pääasiassa suoramyyntiin ja voittoa tavoittelemiseen. Itsenäisessä viljelyssä viljelijät kasvattavat juuri niin paljon satoja heidän ja heidän perheidensä kulutettaviksi, mikä tarjoaa heille perustarpeet.
► Käteisviljelyyn liittyy yleensä yksiviljely (yhden sadon viljely), kun taas omavaraisviljelyyn kuuluu moninkertainen tai sekaviljely.
► Kassaviljely on melko yleistä kehittyneissä maissa, kun taas omavaraisviljely on suhteellisen harvinaista.
► Käteisviljelyssä suunnittelu ja hoito on tehtävä huolellisesti ja taitavasti, jotta tuotanto on korkeaa hintaan, joka on asiakkaille edullinen, maksaa tuotannosta ja auttaa tuottamaan voittoja. Näin ei ole omavaraisviljelyssä.
Siten näemme, että omavaraisuusviljely ja käteisviljely eroavat toisistaan siinä tarkoituksessa, jolla niitä harjoitetaan. Ensimmäisen on tarkoitus palvella maanviljelijöitä, heidän perheitään ja karjaansa, jälkimmäisen on tarkoitus ansaita voittoa. Kassakasvien kasvun edistäminen voi auttaa elvyttämään taloutta, mutta se ei kuitenkaan kannusta kotimaan kulutukseen tarkoitettujen viljelykasvien viljelyä. Käteisviljely on hyödyllistä niille, joilla on suuret maatilat ja joilla on varaa kalliisiin laitteisiin ja lannoitteisiin. Se ei kuitenkaan ole hyödyllistä viljelijöille, joilla on pieniä tontteja.
